Kaijonharjun bulevardi:Linnanmaan täydennysrakentaminen

Tiivistelmä. Kandidaatintyönäni suunnittelin yleissuunnitelman Oulun linnanmaalle ja piirsin sen pohjalta asemakaavan alueelle. Työ oli osa yhdyskuntasuunnittelun, asuntosuunnittelun ja rakennusopin yhteisprojektia. Yleissuunnitelman pohjalta suunniteltiin yhdelle tontille kerrostalo asuntosuunnittelun kurssilla ja siihen edelleen tarkemmat piirustukset rakennusopin kurssilla. Pohjana työlle oli alakyläntien bulevardisointi, jossa tavoitteena on liittää Linnanmaa tiiviimmin Oulun keskustaan. Yleissuunnitelmaa laatiessani minulla oli kolme päätavoitetta: ympäröivien alueiden liittäminen luontevasti bulevardiin ja sen joukkoliikenneyhteyksiin, alueen yleinen jäsentäminen ja kulun selkeyttäminen sekä alueelle ominaisen metsäisyyden säilyttäminen. Bulevardin varrelle sijoitin kaikkein tiiveimmän rakentamisen, estämään melun kantautumisen ympäröiville asuinalueille. Itä-Länsiakselille suunnittelin kävelykatu ja puistokäytävän, jota voidaan hyödyntää myös hulevesien käsittelyyn. Samalla se kokoaa liikenteen ympäröiviltä alueilta bulevardille ja on täten luonteva paikka esimerkiksi kahvilatoiminnalle. Korkeammat maamerkkirakennukset sijoitin näkymäakselien päätepisteisiin, jolloin ne auttavat alueella orientoitumiseen sekä viestivät suuren yliopistokampuksen läheisyydestä. Metsäisyyden pyrin säilyttämään suurkorttelin keskelle jäävällä suurehkolla metsäalueella, sekä syyninmaan pohjoispuolitse kulkevalla puustokäytävällä. Virkakadun ympäristön pysäköintivoittoista aluetta jäsentelin pienimittakaavaisella, Puu-Linnanmaatyyppisellä korttelirakenteella. Lisäksi Liikuntahallin ympäristöön sijoitin lisää urheilutoimintoja. Pysäköinnin järjestin keskitetysti muutamaan pysäköintilaitokseen, minkä ansiosta asuinalueet oli mahdollista rauhoittaa liialliselta autoliikenteeltä. Pidin kuitenkin huolen, että kaikki tontit ovat myös esimerkiksi huolto, ja pelastusliikenteen sekä liikuntaesteisten saavutettavissa. Asuntosuunnittelun vaiheessa jatkoin tavoitettani Puu-Linnanmaan ympäristön pienimittakaavaisesta täydentämisestä. Kerrostalosuunnitelmani keskiössä olivat laadukkaat yhteistilat sekä niiden saavutettavuus. Onnistuin myös luomaan mielestäni viihtyisiä korttelipihoja tontille. Rakennusopin vaiheessa pyrin suunnittelemaan toteutuspiirustukset niin, että puuarkkitehtuurin henki ja rakennuksen intiimi olemus eivät katoaisi. Kaiken kaikkiaan onnistuin mielestäni luomaan alueelle miellyttävää asuinympäristöä ja viihtyisiä kaupunkitiloja sekä opiskelijoiden, että muidenkin tarpeisiin

Shell-like structures in our cosmic neighbourhood

Signatures of the processes in the early Universe are imprinted in the cosmic web. Some of them may define shell-like structures characterised by typical scales. We search for shell-like structures in the distribution of nearby rich clusters of galaxies drawn from the SDSS DR8. We calculate the distance distributions between rich clusters of galaxies, and groups and clusters of various richness, look for the maxima in the distance distributions, and select candidates of shell-like structures. We analyse the space distribution of groups and clusters forming shell walls. We find six possible candidates of shell-like structures, in which galaxy clusters have maxima in the distance distribution to other galaxy groups and clusters at the distance of about 120 Mpc/h. The rich galaxy cluster A1795, the central cluster of the Bootes supercluster, has the highest maximum in the distance distribution of other groups and clusters around them at the distance of about 120 Mpc/h among our rich cluster sample, and another maximum at the distance of about 240 Mpc/h. The structures of galaxy systems causing the maxima at 120 Mpc/h form an almost complete shell of galaxy groups, clusters and superclusters. The richest systems in the nearby universe, the Sloan Great Wall, the Corona Borealis supercluster and the Ursa Major supercluster are among them. The probability that we obtain maxima like this from random distributions is lower than 0.001. Our results confirm that shell-like structures can be found in the distribution of nearby galaxies and their systems. The radii of the possible shells are larger than expected for a BAO shell (approximately 109 Mpc/h versus approximately 120 Mpc/h), and they are determined by very rich galaxy clusters and superclusters with high density contrast while BAO shells are barely seen in the galaxy distribution. We discuss possible consequences of these differences.Comment: Comments: 9 pages, 10 figures, Astronomy and Astrophysics, in pres

Tutkimustemme lähteistö kaventumassa kotimaiseksi ja anglosaksiseksi

Aikuiskasvatus tutkijoiden silmin : tutkimusta 2000-luvun taitteessa, Jyri Manninen ... [et al.] (toim.), Helsinki (2003

Low-level liquid scintillation spectrometer for ß-counting

A new liquid scintillation (LS) spectrometer has been developed. lt improves the signal to noise ratio of C-14 assays by an order of magnitude compared to conventional LS systems. As a result, precision for a modern sample is 0.2 % and the dating limit is 64 Ky BP for a 15 ml sample of benzene. Sophisticated MCA facilities allow the use of Multiparameter Multichannel Analysis for data validation and age evaluation. Despite the high sophistication, the spectrometer, (named QUANTULUS) is seif contained, microprocessor controlled and user friendly. lt can be used with full advantage in a normal laboratory environment

The Presence of Visual Neglect after Thrombolytic Treatment in Patients with Right Hemisphere Stroke

Visual neglect (VN) is a common consequence of right hemisphere (RH) stroke. The aims of this study were to explore the presence of VN after RH stroke in the patients with (T+) or without (T−) thrombolytic treatment, and to determine whether thrombolysis is a predictor of VN. The study group consisted of 77 RH infarct patients. VN was evaluated with six conventional subtests of the Behavioural Inattention Test (BIT). Stroke severity was assessed using the National Institute of Health Stroke Scale (NIHSS). In the neuropsychological examination, 22% of all RH stroke patients had VN. VN was present in 15% of the patients in the T+ group and in 28% of the patients in the T− group, but the difference was not statistically significant. Despite that, patients in the T− group had a higher risk of VN than patients in the T+ group. Our results suggest that thrombolysis independently predicted absence of VN